Headhunter päättää bloginsa

Tämä headhunter on tehnyt nyt työtään kuusi vuotta. On tullut aika kääntää uusi lehti työn suhteen ja ehkä vähän laajemminkin elämässä. Headhunter on ryhtynyt yrittäjäksi. Tosin pääkallojen metsästys nyt on jäänyt taakse, ja edessä on enemmänkin yritysten sisäisten pääkallojen kehittäminen. Henkilöiden arviointityötä on tullut tehtyä vajaat 15 vuotta ja sille saralle mieli tekee mennä syvemmälle.

Headhunting on vaativaa työtä ja sille tulee jatkossa Suomessa olemaan yhä kasvavampi tilaus. Osaajista on pula ja tämä pula näyttäisi kasvavan entisestään. Oma kutsumukseni on kuitenkin enemmän henkilöiden soveltuvuuden arvioinnin ja henkilöstön sekä erityisesti esimiesten kehittämisen suunnalla. Tasokkaiden ja luotettavien arviointimenetelmien käyttöön haluan suunnata omia voimavarojani entistä voimakkaammin. Samaten fokus on ehkä laajemmin koko organisaation kehittämisessä, erityisesti johtajuuden kehittämisessä, eikä ainoastaan uusien osaajien löytämisessä organisaatioihin, mikä sinällään on varsin arvostettavaa, tärkeää ja erityisesti vaativaa työtä.

Suomessa on pitkät arviointiperinteet, mikä psykologin näkökulmasta on erinomaisen hyvä asia. Rekrytointiprosessissa tulee vastaan jossain kohtaa henkilöarviointi, ja tähän hakijat osaavat jo varautua. Suomessa on totuttu luottamaan ammattilaisiin ja asiantuntijoihin, siihen, että heillä on käytössään luotettavat menetelmät ja osaavat arvioijat. Kannattaakin varmistua siitä, että menetelmät täyttävät kansainväliset kriteerit, ja ovat vähintään eurooppalaisessa käytössä kansainväliset standardit täyttäviä. Tahot, joiden osalta menetelmät kannattaa tarkistaa, on esim. EFPA:n (European Federation of Psychologist's Association) alainen PTC (Psychological Testing Centre).

Itselläni on tässä oma lehmä ojassa, sillä edustan tällä hetkellä arviointimenetelmien maahantuojaa Master Management Internationalin menetelmien osalta. En tätä pyri lainkaan peittelemään, sillä kyseiset menetelmät ansaitsevat huomattavasti suuremman huomion kuin mitä ne ovat tähän mennessä Suomessa saaneet. Sen verran tasokasta akateemista osaamista taustalla kuitenkin on. Tähän tietoisuuden tasoon pyrin saamaan muutoksen aikaan.

Keskustelin tässä menneellä viikolla erään yliopiston työpsykologian professorin kanssa arviointimenetelmistä yritysten tarpeita ajatellen ja huomasin pettymyksekseni, että kuilua tieteen ja käytännön välillä on yhä liikaa. Akateemisessa maailmassa tehdään huippututkimustyötä ja kehitetään uusia menetelmiä, mutta niiden kaupallistaminen nähdään kirosanana. Akateeminen maailma mieltää kaupallisen sektorin yhä pelkästään "naistenlehtien hömppäkyselyinä" ja tästä olin kyllä melkoisen äimistynyt. Yliopistosta kannattaisi välillä jalkautua yrityselämän arkeen ja nähdä, että siellä tehdään myös aidosti tasokasta ja tieteellistä päivänvaloa kestävää menetelmien käyttöä. Hömppäkyselyt ja yritysten HR-ammattilaisten tekemän työn rinnastaminen on suorastaan melkoinen loukkaus!!

Nähdäkseni olisi kaikkein hyödyllisintä yhdistää akateeminen tutkimusosaaminen ja uudet kehitetyt menetelmät sekä yritysten akuutti tarve uusien menetelmien käyttöön otolle. Tätä tiedustellessani professori jäi pohtimaan, että kai näitä joskus osataan kysyä, kun HR:llä on aikaa hakea uusinta tietoa.....

Hmmm...